maanantai 30. tammikuuta 2017

Valoa

Kaamos loppui viime viikolla myös Utsjoen korkeuksilta ja päivä pitenee silmissä. Vaikea uskoa, että ensimmäinen kuukausi Lapissa on kohta takana! Pari viime viikkoa on kulunut pitkälti etelän ja pohjoisen väliä rampaten. Viime viikonlopun vietin Helsingissä ystävien tapaamisen ja varustehankintojen merkeissä. Paluumatkalla jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni työtehtäviin lentokoneessa, kun kanssamatkustaja sai sairaskohtauksen iltalennolla Helsingistä Ivaloon. Olenkin jo odottanut, milloin klassinen "onko paikalla lääkäriä" -kuulutus sattuu omalle kohdalleni. Mielenkiintoinen kokemus! Kone joutui lopulta tekemään hätälaskun Oulun lentokentälle. Toissaviikonloppu taas kului kotiseudulla Pohjois-Karjalassa, jossa kävin pitämässä esityksen viime vuoden vuorireissuistani Joensuun ladun "Korkeita vuoria" -valokuvaillassa. Kollega Eero Oura näytti kuvia K2:n perusleiriin tekemästään huikeasta vaelluksesta. Carelicumin auditorio olikin täynnä lattioita myöten. Kiitokset osallistujille, mikäli joku blogin lukijakin oli eksynyt paikalle!

Tällä viikolla olen pysytellyt tiukasti Ivalossa ja yrittänyt ottaa kiinni viime viikkoina menetettyjä hiihtotunteja. Useampi tunti joka ilta onkin kulunut hiihdelleen Urho Kekkosen kansallispuistossa, jossa lähimmät kunnon avotunturialueet sijaitsevat. Avotunturien ilmava ja avara maisema on pääsyy siihen, miksi palaan Lappiin vuosi toisensa jälkeen Pohjois-Karjalan metsien ja pusikkojen keskeltä. Helpoin ja nopein tapa päästä hiihtämään suoraan avotunturiin on ajella Kiilopään hotellille ja suunnata siitä Kiilopään huipun yli kohti Rautulampea. Rautulammelle pääsee myös matalammalla kulkevaa merkattua latua pitkin, mutta reitti on vaihtelevampi mikäli pysyttelee korkeammalla ja hiihtelee tunturin huipulta toiselle.

Kiilopään ympäristön avotunturialue on pieni verrattuna esimerkiksi viime vuoden treenimaastoihini Paistunturin ja Kaldoaivin erämaissa, mutta hiihdettävää kyllä riittää yhdeksi päiväksi ja maisemat ovat komeat. Myös idempänä UKK:n erämaaosassa on muutama hieno avotunturialue, mutta niiden saavuttamiseen pitää varata useampi hiihtopäivä. Suunnitelmissa olisi hiihdellä vielä kevään aikana viikonloppureissu Sokostille, joka on korkein Saariselän alueen tunturi.

Tällä viikolla hiihtoa kertyi yli 12 tuntia. Sää vaihteli viikon aikana äärilaidasta toiseen. Esimerkiksi eilen aurinko paistoi, taivas oli kirkas ja näkyvyyttä kymmenien kilometrien päähän. Alle vuorokausi myöhemmin samoihin maisemiin suunnatessani tunturit olivat verhoutuneet sumuun, tuuli navakasti ja ylempänä oli täydellinen whiteout. Säät vaihtuvat siis nopeasti! Alkuviikosta Kiilopään maisemissa hiihdellessäni törmäsin myös harvemmin Suomen korkeuksissa tapaamaani vuorilta tuttuun ilmiöön. Alempana tunturissa oli sumuista, mutta ylemmäs noustessa pilvet jäivät alapuolelle ja ylle avautui kirkas tähtitaivas. Mieleen palautui elävästi eräs ilta Kilimanjarolla lokakuussa, kun istuskelimme siskoni kanssa illallisen jälkeen leirissä kirkkaan taivaan alla katselemassa Tansanian ylle levittäytyää pilvimerta.

Eiliseen mahtui myös vähän kulttuuria, kävin nimittäin työkaverien kanssa Inarissa Skábmagovat-elokuvafestivaaleilla katsomassa saamelaisia lyhytelokuvia lumesta rakennetussa ulkoilmateatterissa tähtitaivaan ja revontulien alla. Hieno tapahtuma, johon kannattaa ehdottomasti tulla pidemmänkin matkan takaa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Ensimmäinen ja viimeinen viikko kaamosta

Kaamoksen sävyjä Kiilopään lähellä.
Ensimmäinen viikko Lapissa on sujunut leppoisissa -40 astetta lähentelevissä pakkaslukemissa. Kylmimmillään mittari näytti Ivalossa keskiviikkona -36 astetta. Talvivaeltajalle kovat pakkaset tarjoavat erinomaisen tilaisuuden varusteiden testailuun, joten en ollut lainkaan pahoillani alati kiristyvistä pakkaslukemista. Ivalojoen jäällä tulikin testattua muun muassa Absolute Zero-untsikan pakkasenkestävyyttä sekä MSR:n EX-keittimen toimintaa -35 asteessa. Hyvin pelittivät! Harmillisesti -40 ei missään vaiheessa mennyt rikki, mutta ehkäpä vielä tänä talvena päästään nauttimaan noistakin lukemista. Paikalliset sen sijaan pysyttelivät kylmää paossa sisätiloissa, ja heitä meidän etelästä tulleiden pakkasintoilijoiden touhut tuntuivat lähinnä huvittavan. Terkkarillakin oli varsin hiljaista kuluneena viikkona. Useampi potilas ilmoitti tulevansa käymään esimerkiksi ohjelmoiduissa laboratoriokokeissa vasta pakkasten hellitettyä. Viikonloppuna lämpötila nousikin -5 asteen tienoille, joten päivystyksessä riitti vilskettä.

Sisälläkään ei tullut kuuma kovimpien pakkasten aikaan.
Pakkasen ihmettelyn lisäksi olen päässyt nauttimaan viimeisestä viikosta kaamosta, joka päättyy Ivalon korkeudella tänään. Aurinko nousee siis huomenna ensimmäistä kertaa horisontin yläpuolelle sitten joulukuun alun, jolloin kaamos alkoi. Valo on kaikkein kauneinta kaamoksen aikaan, kun aurinko paistaa utuisasti matalalta horisontin takaa. Parhaiten kaamoksen säyistä pääsee nauttimaan avotunturissa, joten viikonloppu kului päivystämisen ohella tuntureilla hiihdellen. Loppiaisena tein sattuneista syistä (pitänee omistaa kokonainen blogipostaus tälle tarinalle) pitkäksi venähtäneen 12 tunnin hiihtoretken UKK:ssa. Tänään suuntasin hiihtelemään Kiilopään ympäristöön heti yöpäivystyksestä selviydyttyäni. Värimaailma oli uskomattoman hieno: aivan kuin olisi ihaillut monta tuntia kestävää auringonlaskua. Vaikka aurinko huomenna nouseekin, valo ei muutu heti, joten tulevat viikotkin kulunevat tiivisti tunturissa hiihdellen.

Keskipäivän värejä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

2016

Vuosi vaihtui, joten on pienen yhteenvedon paikka. Vuonna 2016...


Vuosi on siis ollut varsin tapahtumarikas ja hektinen. Olen kuitenkin päässyt näkemään uskomattoman hienoja paikkoja, tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut paljon uutta. Ensi vuonna sama meno! Vuonna 2017 tavoitteena on vähentää lentomatkustusta ja mantereiden välisiä siirtymisiä, kasvoihan hiilijalanjälki kuluneena vuonna turhan suureksi. Käytännössä aion suosia lähiseutumatkailua ja tehdä viime vuoteen nähden vähemmän, mutta pidempiä reissuja. Maailmalta kuuluu huolestuttavia uutisia. Arktiksella on ollut kuluneena vuonna jopa 20 astetta normaalia lämpimämpää, mikä on katastrofaalista arktiselle ekosysteemille. Arktisille kulkijoille ja vuorikiipeilijöille ilmastonmuutos ja jatkuvasti kiihtyvä jäätiköiden sulaminen näyttäytyy hyvin konkreettisesti jäätiköillä liikkuessa. Viime vuonna Huippuvuorten vuonot eivät esimerkiksi jäätyneet ollenkaan, mikä pakotti meidätkin muuttamaan hiihtoreittiämme. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen!


Tapahtumarikasta vuotta 2017! Itse suuntaan nyt Lappiin, josta palaan etelään joskus kesän alussa.